Norjalainen mies lähti kotoaan pyöräretkelle. Hän pakkasi huolellisesti tarvittavat varusteet pyöränsä tarakalle ja sivulaukkuihin. Otti karttansa ja kypäränsä ja hyvästeli vaimonsa. Ja lähti. Vilkutti kerran ja lähti. Antoi pyöränsä rullata mäkeä alas ja polki matkoihinsa. Vaimo , Gertrud, katsoi ikkunasta miehensä menoa,istuutui ja otti kissan syliinsä. Silitti kissaa pitkän tovin ja oli aikeissa aloittaa ruoanlaiton." Kauhistus " huudahti Gertrud huomattuaan miehensä kännykän keittiön pöydällä "Lars unohti puhelimen". Gertrud laittoi takin niskaansa , juoksi vajalle, otti pyöränsä ja polki matkaan. "Lars,Laaars" huusi Gertrud ja polki.Näin Gertrudin polkevan miehensä perässä Nauvossa jossa myös kuulin tämän tarinan.Gertrud oli silloin  vain muutaman sadan metrin matkan miehensä takana.

NN

Nukun hyvin. Vaivun helposti uneen enkä heräile yöllä. Aamuisin herään pirteänä.Niin myös tänään. Ainoa ero entiseen oli etten herännyt minuna itsenäni. Heräsin poikani kehossa. Hän asuu kanssani ja tänä aamuna minä olin hän. Katselin itseäni poikani silmin. Olin koko päivän poikani. Tein kaiken kuin hän olisi tehnyt tai oikeastaan hänen kehonsa ja mielensä teki kaiken kuten yleensä. Jotenkin vain tiesin etten ollut hän . päivä kului nopeasti. Illalla taas nukkumaan. Mahdankohan herätä itsenäni ajattelin nukahtaessani.

Aamulla tunsin ihanaa rauhaa. Minnekään ei ollut kiire, mitään ei pitänyt tehdä. Tajusin etten vieläkään herännyt omassa kehossani. En nähnyt mitään, tunsin sitäkin enemmän. Aistin huoneessa olijoiden mielialat. En ollut itseni, en ollut poikani mutta tiesin olevani molempien seurassa samassa huoneessa. Aurinko lämmitti kylkeäni. Tunsin sen lämmön saavan kehoni eläväiseksi. Ymmärsin siirtyneeni yön aikana ikkunalaudalla olevaan viherkasviin. Päivä kului hitaasti mutta nautin joka hetkestä. En odottanut mitään, en kaivannut mihinkään. Minulla oli hyvä olla. En oikeastaan ajatellutkaan mitään mutta tunsin sitäkin enemmän.Valo vaikutti voimakkaasti tuntemuksiini. Illalla vaivuin horrokseen.

Heräsin seuraavana aamuna. Näin itseni, näin poikani.He istuivat suoraan edessäni ruokapöydässä. Tajusin katselevani heitä vedestä. Tajuntani oli siirtynyt akvaariokalaan. Uin parvessa , hain ruokaa. Näin kuinka entinen minäni tuli akvaarion viereen ,avasi ruokapurkin ja sirotteli ruokaa veden pinnalle, Söin ahnaasti muiden kalojen kanssa. Tuli ilta. Akvaarion lamppu sammutettiin. Yritin saada unta. Jospa vihdoinkin heräisin oikeassa kehossa. Yritin sulkea silmiäni. Ei onnistunut, kaloilla ei ole silmäluomia. En nukkunut koko yönä, en seuraavanakaan. Olen ollut akvaariossa jo kolme kuukautta.

Mendehlsson oli käymässä Sibeliuksen mökillä. Illalla saunottiin. Sibelius heitti kovat löylyt. Säveltäjät menivät saunan jälkeen  ulos vilvoittelemaan järven rannalle. Juotiin oluet. Sibelius hyräili hiljaa melodiaa. Sävel oli vahva ja tarttuva. Sibelius innostui ja alkoi laulamaan. Lopulta hänen äänensä kantautui järven yli naapurimökille asti. "Taas se säveltää" sanoivat naapurit. Sibelius pääsi kehittämänsä teoksen mahtipontiseen loppuun ja hakkasi jo jaloillaan rytmiä terassin lattiaan.Nyt Mendehlsson oli kuullut tarpeeksi. Hän kiitti saunasta ja ilmoitti käyvänsä vierasmajaan nukkumaan. Mendehlsson poistui nopeasti paikalta, ryntäsi majaansa ja otti nuottipaperin esille. Hän sai nopeasti kirjoitettua Sibeliuksen esittämän kappaleen teeman paperille. Myöhemmin kotonaan hän viimeisteli teoksen josta tuli hänen kuuluisin ja arvostetuin teoksensa.

Kerrostaloni asukkaat välttelevät minua nykyään.Eivät enää puhu niin kuin ennen. Menevät vauhdilla hissiin kun näkevät minun tulevan. Tiedän mistä se johtuu, eikä se ole minun syytäni.

Kellarissamme, siellä missä kanakopit ovat, oli tehty outo alttari. Siellä oli pahvilaatikon päällä valkoinen, verinen liina. Liinan päällä makasi pieni nukke. Nukella oli vaatteet,sattumalta samaa väriä housut ja pusero kuin taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajalla. Nukke oli lävistetty suurella neulalla. Lattialla oli muutama kanansulka. Näki että kynttilää oli poltettu, liinassa näkyi steariinin jälkiä.

Tämä kaikki oli tehty minun kanakoppini oven edessä. Nyt kaikki luulevat sen olevan minun tekosiani. Ei minulla ole mitään puheenjohtajaa vastaan. En osaa taikakeinoja. En edes haluaisi osata.

Mitä tehdä ? Olen ajatallut polttaa itseni talon edessä bensaan valettuna. Tai hankkia käsikranaatin. Ehkä kaasupullokin riittäisi niin saisi muitakin mukaan viimeiselle matkalle. Harmittaa vietävästi.

Kerrostalossa tietää hyvin että ovikello soi kohta jos soitto on alkanut ylhäältä ja jatkuu ovelta ovelle kerros kerrallaan. Tiesin siis varautua kerjäläiseen tai kaupustelijaan. Ja sellainen sieltä tulikin. Ihan mukavannäköinen ulkomaalainen mies. Varmaankin romanialainen tai vastaava. Hän hymyili ja ojensi minulle ruusun. En ottanut sitä käteeni, kyllähän tuon vanhan tempun jo tietää. Ensin antaa ja sitten on vinkumassa rahaa. Minulle tuli sääli kaveria. Tulla tarjoamaan ruusua nyt joulukuussa. Parempiakin tapoja tienata lyötyisi. Päätin auttaa tätä murjaania. Vastasin yleensä aina kauppojenkin kyselyihin palvelusta ja annoin mielelläni parannusehdotuksia. Sehän on kaikkien parhaaksi. No, tämä nuorukainen ei suomea ymmärtänyt ja minun englantini on mitä on. Sain kuitenkin selitettyä hänelle että hänen kannattaisi ostaa halpoja joulukortteja ja tarjota niitä kaikille puolikuuroille mummoille joilla on eurot ja markat sekaisin. Hän voisi hyvinkin hankkia joulupostimerkkejäkin jotta saisi enemmän myytävää. Kuka muistaa postimerkin hintaa ? Hän voisi hyvin pyytää tasarahaa sopivasta kortti- ja merkkisatsista. Tärkeintä saada kukkaroa esille. Näin hän saisi hyvinkin tienattua kunnon rahat höpsöiltä vanhoilta ruovilta, sellaisilta kuin minäkin olen.